sunnuntaina
Tänään tapahtuu jotain
On sellainen tunne, että tänään meille tapahtuu jotain jännittävää. Minulle, Tealle, Pettersonille ja Fabianille. Ilmakin on ulkona juuri sopiva seikkailua varten. Tänään on ainakin päästävä uimaan, johonkin sellaiselle rannalle jolla en ole ennen käynyt.
perjantaina
Voynichin käsikirjoitus
Fabian kysyi minulta, mitä pidän niin sanotusta Voynichin käsikirjoituksesta.
Okei. Kerrotaan. Kun minä olin pieni, niin luin paljon Aku Ankkoja, ja opin tunnistamaan eri piirtäjät jo pelkästään viivan ja piirustustyylin perusteella. Sitten löysin meiltä kotoa ja myöhemmin kirjastosta taidekirjoja, ja huomasin että samalla tavalla saattoi jonkun vaikka Rembrandtin ja Leonardo da Vincin piirrokset erottaa viivasta. Eli jokaisella taiteilijalla on oma tyylinsä piirtää, ja vielä lisäksi joka aikakaudella on oma tyyli, se miten piirretään nyt vaikka käsi tai pää tai lihakset. Tai millä tavalla varjostetaan.
Selasin siis Voynichin käsikirjoitusta, (ei tietenkään alkuperäistä, vaan sitä versiota joita voi katsella netissä) ja katselin sitä siinä mielessä, milloin se on tehty ja kuka sen olisi voinut tehdä. Tässä se mitä päättelin siitä:
-- Piirustustyyli muistuttaa keskiaikaa, ehkä 1300- tai 1400 -lukua, varmaan enemmän 1400-lukua. Ainakaan tätä ei ole tehty vuoden 1500 jälkeen minun mielestäni. sama koskee tekstaustapaa. (olin viime talvena kalligrafiakerhossa)
-- Kukaan köyhä ihminen ei ole tehnyt tätä. Pergamentti on kallista, tosi kallista - ja käsikirjoituksessa on alun perin ollut jotain 240 sivua!
-- Tuli ensimmäisenä mieleen, että tämän olisi tehnyt joku munkki tai nunna, mutta onko kenelläkään luostareissa ollut siihen aikaan niin paljon vapaa-aikaa, että olisi voinut käyttää sitä tämmöiseen?
-- Kasvit on mielestäni tehnyt yksi ja sama ihminen, samoin teksti- ja kuvasivut. Siis veikkaisin yhtä tekijää, tai sitten korkeintaan kahta.
-- Kasveissa ei tosiaan ole mitään 'järkeä', ne eivät esitä mitään tiettyjä lajeja.
-- Tällaisen väsäämisessä on täytynyt kulua tosi paljon aikaa! Kun ajattelee, ettei keskiajalla ollut sähkövaloa ja piti käyttää lähinnä päivänvaloa...
-- Tekijän on täytynyt olla luku- ja kirjoitustaitoinen, ja lisäksi hän on saanut ainakin jonkin verran taideopetusta. Tai sitten opetellut itse. Siitä päättelen, että tekijä on ollut mies (tyttöjä ei siihen aikaan paljoa kai koulutettu), varmaan aatelissyntyinen tai muuten vain varakas. Mutta myös sellainen, jolla on ollut vapaa-aikaa. Oliko tilanherroilla tai kuninkailla paljon aikaa tämmöisiin harrastuksiin?
-- Entä jos tyyppi on ollut mielenvikainen jollain tavalla? Ehkä hän on ollut joku prinssi (kruununperijä kenties), joka on tullut hulluksi ja sulkeutunut kammioonsa tekemään näitä juttuja. Tai sitten hänet on suljettu johonkin torniin, kun on huomattu hänen puhuvan levottomia...
-- Tai sitten tämä on tehty huijaukseksi, niin kuin wikipediassakin mainittiin yhtenä mahdollisuutena. Pari alkemistia on yrittänyt höynäyttää jotakuta herkkäuskoista kuningasta...
Okei. Kerrotaan. Kun minä olin pieni, niin luin paljon Aku Ankkoja, ja opin tunnistamaan eri piirtäjät jo pelkästään viivan ja piirustustyylin perusteella. Sitten löysin meiltä kotoa ja myöhemmin kirjastosta taidekirjoja, ja huomasin että samalla tavalla saattoi jonkun vaikka Rembrandtin ja Leonardo da Vincin piirrokset erottaa viivasta. Eli jokaisella taiteilijalla on oma tyylinsä piirtää, ja vielä lisäksi joka aikakaudella on oma tyyli, se miten piirretään nyt vaikka käsi tai pää tai lihakset. Tai millä tavalla varjostetaan.
Selasin siis Voynichin käsikirjoitusta, (ei tietenkään alkuperäistä, vaan sitä versiota joita voi katsella netissä) ja katselin sitä siinä mielessä, milloin se on tehty ja kuka sen olisi voinut tehdä. Tässä se mitä päättelin siitä:
-- Piirustustyyli muistuttaa keskiaikaa, ehkä 1300- tai 1400 -lukua, varmaan enemmän 1400-lukua. Ainakaan tätä ei ole tehty vuoden 1500 jälkeen minun mielestäni. sama koskee tekstaustapaa. (olin viime talvena kalligrafiakerhossa)
-- Kukaan köyhä ihminen ei ole tehnyt tätä. Pergamentti on kallista, tosi kallista - ja käsikirjoituksessa on alun perin ollut jotain 240 sivua!
-- Tuli ensimmäisenä mieleen, että tämän olisi tehnyt joku munkki tai nunna, mutta onko kenelläkään luostareissa ollut siihen aikaan niin paljon vapaa-aikaa, että olisi voinut käyttää sitä tämmöiseen?
-- Kasvit on mielestäni tehnyt yksi ja sama ihminen, samoin teksti- ja kuvasivut. Siis veikkaisin yhtä tekijää, tai sitten korkeintaan kahta.
-- Kasveissa ei tosiaan ole mitään 'järkeä', ne eivät esitä mitään tiettyjä lajeja.
-- Tällaisen väsäämisessä on täytynyt kulua tosi paljon aikaa! Kun ajattelee, ettei keskiajalla ollut sähkövaloa ja piti käyttää lähinnä päivänvaloa...
-- Tekijän on täytynyt olla luku- ja kirjoitustaitoinen, ja lisäksi hän on saanut ainakin jonkin verran taideopetusta. Tai sitten opetellut itse. Siitä päättelen, että tekijä on ollut mies (tyttöjä ei siihen aikaan paljoa kai koulutettu), varmaan aatelissyntyinen tai muuten vain varakas. Mutta myös sellainen, jolla on ollut vapaa-aikaa. Oliko tilanherroilla tai kuninkailla paljon aikaa tämmöisiin harrastuksiin?
-- Entä jos tyyppi on ollut mielenvikainen jollain tavalla? Ehkä hän on ollut joku prinssi (kruununperijä kenties), joka on tullut hulluksi ja sulkeutunut kammioonsa tekemään näitä juttuja. Tai sitten hänet on suljettu johonkin torniin, kun on huomattu hänen puhuvan levottomia...
-- Tai sitten tämä on tehty huijaukseksi, niin kuin wikipediassakin mainittiin yhtenä mahdollisuutena. Pari alkemistia on yrittänyt höynäyttää jotakuta herkkäuskoista kuningasta...
 |
| yksi Voynichin käsikirjoituksen kuvista |
torstaina
Pajulautasia
Tässä on viimevuotisia pajulautasia, jotka annoin mummulle.
Katkon pajunoksat, kun ne ovat n. puolen metrin mittaisia ja käytän ne tuoreeltaan. Riivin ensin lehdet ja sitten yleensä kuorin myös kuoren. Jos kuoren jättää sikseen, se muuttuu pian vihreästä ruskeaksi.
Sen jälkeen teen kehän, jonka sisään alan pujottaa keskiosia. Yhteen koriin kuluu suunnilleen 30 pajunvartta.
Pajuahan löytää pitkin ojanvarsia ja kävelyteiden vierestä ennen kuin koneet käyvät niittämässä kaiken pois. Näihin koreihin sain varret yhden meidänluokkalaisen pihasta, jossa on pajupensasaita.
Katkon pajunoksat, kun ne ovat n. puolen metrin mittaisia ja käytän ne tuoreeltaan. Riivin ensin lehdet ja sitten yleensä kuorin myös kuoren. Jos kuoren jättää sikseen, se muuttuu pian vihreästä ruskeaksi.
Sen jälkeen teen kehän, jonka sisään alan pujottaa keskiosia. Yhteen koriin kuluu suunnilleen 30 pajunvartta.
Pajuahan löytää pitkin ojanvarsia ja kävelyteiden vierestä ennen kuin koneet käyvät niittämässä kaiken pois. Näihin koreihin sain varret yhden meidänluokkalaisen pihasta, jossa on pajupensasaita.
 |
| en oikeasti osaa punoa pajusta, joten lautasen muoto on vähän mitä sattuu |
 |
| Seija-mummu laittoi tähän koristeeksi mm. käävän ja piikiviä Ahrensburgista |
keskiviikkona
tiistaina
Simpukoita
Sukelsin simpukankuoria rantavedestä ja jätin ne laiturille kuivumaan.
Aurinko paistoi kivasti.
Aurinko paistoi kivasti.
 |
| Horisontti meni vinoon, taas kerran |
sunnuntaina
Käpyveneitä
Sain idean tähän siitä, kun me lapsina veistettiin kaarnaveneitä serkkujen kanssa, ja yhdestä sanomalehden kuvasta jossa näytettiin pakolaisveneitä täynnä väkeä.
Tavallaan nämä kai ovat käpypakolaisia seilaamassa uusille vesille...
Tavallaan nämä kai ovat käpypakolaisia seilaamassa uusille vesille...
 |
| Käpypakolaisia karheilla vesillä |
 |
| Kolme käpyvenettä täynnä pikkukäpyjen perheitä |
Valkoisia kiviä kalliolla
Olen kesälomilla poiminut mummolan saaren rantavedestä valkoisia kiviä. En keksinyt niille parempaakaan käyttöä, joten laitoin ne riveihin kalliolle...
 |
| Valkoisia ja raidallisia rantakiviä (taustalla on järvi, mutta se pääsi ylivalottumaan) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)